Ruotsin kielineuvostossa huoli ruotsin kielen kehityksestä ja englannin lainasanoista on melko pieni, mutta Suomessa ollaan asiasta enemmän huolissaan.

Suomalainen kieliprofessori Jaakko Leino totesi äskettäin Helsingin Sanomien haastattelussa, että ”Ulkopuolinen uhka ei pysty kieltä työntämään syrjään, mutta suomalaiset itse voivat sen tehdä”. Samalla hän moittii suomalaisia englannin valta-aseman sallimisesta työpaikoilla ja asiakaspalvelutilanteissa.

”Ruotsi on vakaa kieli”

Ruotsissa vastaavanlaista pelkoa ei ole, sanoo Maria Bylin Kielineuvostosta.

– Emme ole erityisen huolissamme, ei ole mitenkään suurta tarvetta ruotsin ”pelastamiseksi”. Kielen tila tuntuu vakaalta. Siihen on vaikuttanut kielilaki, joka astui voimaan yhdeksän vuotta sitten. Siinä sanotaan selvästi, että ruotsin tulee olla Ruotsin pääkieli.

Suomen kielen lautakunta on myös huolissaan Suomen kansalliskielten asemasta. Lautakunnan mukaan suomen ja ruotsin asemaan kohdistuu vakava uhka, koska englannin kielen asema kasvaa kotimaisten kielten kustannuksella.

Vuosi Ruotsin kielilain jälkeen säädettiin myös vähemmistökielilaki, jonka tarkoitus on turvata maan viiden kansallisen vähemmistökielen (suomi, saame, meänkieli, romani, jiddisch) säilyminen. Kielilaki turvaa myös viittomakielen aseman. Laki antaa myös oikeuden puhua ja käyttää äidinkieltään.