Pudasjärveltä lähtivät niin Valikaiset, Huitsit ja Juttulat kuin Kinnuset ja Ikosetkin. Nämä perheet olivat vain murto-osa Pudasjärveltä paremman elämän ja työn perään lähteneistä pitäjän asukkaista. Kirjan toimittaneen Juha Hagelbergin arvion mukaan Pudasjärveltä on muuttanut Ruotsiin 1950-luvulta tähän päivään saakka kaikkiaan noin 3000 ihmistä, joista takaisin tuli 2000. Tarkkaa määrää on vaikea saada selville, sillä muuttoliike Pudasjärveltä Ruotsiin alkoi huomattavasti aiemmin kuin viralliset tilastot osoittavat. Lisäksi monet muuttajat livahtivat naapurimaahan töihin väestökirjanpitäjien huomaamatta.

– Esimerkiksi Valikaiset olivat muuttaneet Ruotsiin jo vuonna 1957. Virallinen väestönlaskija huomasi asian 15 vuotta myöhemmin. Valikaisten naapurinpoika Kinnunen vietti ruotsissa kaksi vuotta väestökirjanpitäjien tietämättä ja palasi Suomeen 1968. Tilastot eivät täysin pidä paikkaansa ja se oli ongelmallista, Hagelberg kertoo.

Muutto kosketti koko pitäjää

Pudasjärveläisten Ruotsiin lähtö kosketti myös Juha Hagelbergiä itseään. Kun Huitsin perheestä Pintamolta, Huitsinvaaran erämaatalosta, lähti Ruotsiin kaksi tytärtä perheineen, menetti Hagelberg leikkikaverinsa.

– Kekkosen mahtikäskyllä tiettömään korpeen 1968 rakennettua tietä pitkin lähti Ruotsiin neljän talon keskittymästä neljä perhettä ja saman tien vaikutuspiiristä useampi. Se oli ensimmäinen kerta, kun muuttoliike ilmiönä kosketti minua ja syvästi, Hagelberg muistelee.

Elintasoerot näkyivät

Ruotsiin muuttaneiden ja Pudasjärvelle jääneiden väliset elintasoero näkyivät kesälomilla. Ruotsista tultiin Mersuilla, Volvoilla ja muilla koreilla autoilla kesänviettoon. Ruotsin sukulaisten autoja ihailtiin ja kadehdittiin.

Kaikkiaan kotipitäjään on palannut noin 2000 pudasjärveläistä. Monet ovat työllistyneet uudelleen, kun taas toiset ovat palanneet vasta eläkepäiviään viettimään.

Iso urakka epävarmalla rahoituksella

Idea kirjasta tuli pudasjärveläisiltä, jotka toivoivat pitäjän Ruotsin siirtolaisuuden dokumentointia. Puuhanaiseksi ryhtyi Hilkka Parkkisenniemi, joka oli jo aiemmin koonnut Siuruan-jokivarren asukkaista otettuja vanhoja valokuvia kirjaksi. Parkkisenniemi ylipuhui Hagelbergin toimittamaan siirtolaisuuskirjan.

– Itse pidin ideaa taloudellisesti mahdottomana, mutta sitten huomasin, että omakohtaisia kokemuksia tästä asiasta on niin paljon, että se on vaikuttanut minunkin elämään. Ruvettin sitten tekemään, kun rahoituskin saatiin. Myös valtioneuvoston kanslia osallistui hankkeeseen Suomi100 -juhlavuoden merkeissä, Hagelberg iloitsee.