Lähdin pois vanhoista ajoista ja liftasin pois kaikesta huonosta.
Nyt yritän tottua sananvapauteen ja ilmaista mitä on mielessäni.
Kun se muuttuu kyyneliin, ihmettelen miksi unelmat makasi tyynyn alla.
Ei ole vastauksia olemassa. Rakkaus on arvoitus.
Revi alas seinät ja vedä minut pois vanhoista ongelmista.
Tunnen että on käsi nyt joka pitää minua menemästä liian lähelle.
Niin monta kertaa kun olen valittanut elämästä olen ilmeisesti ärsyyntynyt.
Kai se ei ole autoa mitä ajan tai taloa jota en voi ostaa.
Ovat kuivat kyyneleet jota itken.
Tiedän kuiten että kaiken jota tarvitsen on helppoa ja ilmaista – sinun ja minun välillä.
Runoilija: Petri Torvinen