Keisarilliselle Venäjälle uskollisuutta vannonut ratsuväen upseeri oli mukana Suomen historian käänteentekevissä vaiheissa sisällissodasta toiseen maailmansotaan ja kuoli palvottuna, vihattuna ja myyttisenä hahmona Sveitsissä 1951.

Historioitsija Henrik Meinander kertoo korostavansa aikaisempia tutkijoita enemmän Mannerheimin eurooppalaisuutta sekä marsalkan laajaa geopoliittista näkemystä ja ymmärrystä.

– Se oli Suomelle hyödyksi varsinkin toisessa maailmansodassa, historioitsija toteaa.

”Suhtautui kansanvaltaan aika skeptisesti”

Meinanderin mukaan Mannerheim oli taantumuksellinen ja suhtautui demokratiaan eli kansanvaltaan skeptisesti.

– Mutta hän hyväksyi demokratian, kun hän ymmärsi, että se oli Suomen valtaväestön valinta.

Venäjän vallankumous oli Mannerheimille kova pala. Hän vihasi kommunisteja lopun elämänsä.

Henrik Meinanderin mukaan Suomen sisällissota on tahrannut Mannerheimin mainetta hyvinkin paljon.

– Varsinkin punaisella puolella hänet muistettiin ja muistetaan edelleen kielteisenä hahmona, valkoisena lahtarina, ja häntä syytetään siitä, että valkoinen terrori oli hyvin suurta varsinkin toukokuussa ja kesäkuussa 1918, Meinander tarkentaa.

”Usein riskit kannattivat”

Mannerheimilla oli pelisilmää sekä kyky sopeutua vallitseviin olosuhteisiin. Hän otti riskejä ja usein se kannatti.

Toisessa maailmansodassa Mannerheim ja presidentti Risto Ryti päättivät, että Suomi liittoutui Hitlerin Saksan kanssa.

– Oletettiin, että Hitler pystyisi murskaamaan Neuvostoliiton, mutta ei pystynyt. Mutta vaikka ei mennyt niin kuin oltiin ajateltu, Suomea ei miehitetty.

Meinander muistuttaa, että Suomessa kuoli vain 2 000 siviiliä toisen maailmansodan aikana. Se on vähemmän kuin Tanskassa ja Norjassa.