Suomessa jopa lähes kuusikymmentä prosenttia opettajista kokee työmääränsä kuormittavaksi. Monen mielestä työaika ei riitä työtehtävien tekemiseen.

Sekä oppilaat että opettajat kokevat olevansa myös loppuunpalaneita.

Kaoottisen työilmapiirin hallitsemiseen onkin lähdetty hakemaan ratkaisua muun muassa positiivisella pedagogiikalla eli keskittymällä oppilaiden hyviin ominaisuuksiin ja vahvuuksiin. Opetuksen keskiössä on luonteenvahvuuksien ja myönteisten tunteiden tunnistaminen ja hyödyntäminen.

Positiivisen pedagogiikan avulla voidaan harjoittaa kykyä havaita myönteisiä tunteita ja lisätä myönteisiä kokemuksia arkeen.

Koulujen työyhteisöjen jaksamista tutkinut Kaisa Vuorinen heittäisikin nykyisen opetusjärjestelmän romukoppaan.

– Ajamme, että kouluissa tulisi vahvistaa yhä enemmän juuri näitä positiivisen pedagogiikan taitoja, joilla tulla toimeen itsenä toisten kanssa. Kun nuori harjoittelee huomaamaan omat onnistumisensa, kokemukset muuttavat häntä pysyvästi vahvemmaksi ja toipumiskykyisemmäksi. Nämä taidot eivät vanhene koskaan, vaikka maailma ja teknologia muuttuvat, Vuorinen arvioi.

”Oppilaiden kuunteleminen on oikotie ratkaisuihin”

Opettaja ja yrittäjä Lea Tornberg on kokeillut omassa työssään luokanopettajana eri opetusmalleja, muun muassa vaihtamalla pulpetit yhteisiin pyöreiisiin jaettaviin pöytiin. Tornbergin mukaan myönteisten tunteiden opettelu motivoi oppilaita uudella tavalla.

– Rohkaisen opettajia aina, että pelkistäkää, selkeyttäkää! Kehukaa, kun oppilas tekee jotain hyvin. Sekä Suomessa että Ruotsissa opettajalla on täysi vapaus, miten luokkahuoneessa organisoidaan asioita. Se on mielestäni suuri etuoikeus.

Positiivisessa pedagogiikassa työskentely ei ole sidottu oppiaineisiin, vaan esimerkiksi matematiikan tunnilla voidaan havainnoida sinnikkyyttä, ystävällisyyttä, kauneuden- ja taituruuden arvostusta, teknisen työn tunnilla luovuutta, rauhallisuutta ja uteliaisuutta.

Myös Tornebergin mielestä pelkästään ulkoa pänttääminen ja tiukasti oppikirjojen sisältöjen seuraaminen eivät välttämättä toimi nykyajan yhteiskunnassa.

Sen sijaan oppilaiden kuunteleminen on elintärkeää.

– Tein testin, jossa laitoin syksyllä 2B-luokan seinälle idealistan, mihin he saivat kirjoittaa ehdotuksia, mitä luokkahuoneessa pitäisi tehdä toisin.

Ideoita satoi listalle vähitellen ja toteutimme monet ideoista. Keväällä oppilaat kommentoivat, että miten meillä on nyt niin kivaa, kun syksyllä oli niin vaikeaa. Silloin tajusin, että kun kuuntelen oppilaita, niin se on minulle oikotie ratkaisuihin.