Agneta Wirberg on asunut Ruotsissa 35 vuotta. Helsingissä kasvanut kääntäjä ja taiteilija on taustaltaan suomenruotsalainen, mutta FRIS:in eli Suomenruotsalaisten keskusjärjestön hanketta vähemmistöasemasta hän ei tue. Argumentit eivät hänen mielestään ole tarpeeksi vahvoja.
– Kun aluksi luin tästä sosiaalisesta mediasta pidin tätä aika tarpeettomana asiana. Asuttuani monia vuosia Ruotsissa, minulla ei ole ollut tarvetta tulla tunnustetuksi ruotsia puhuvana ruotsinsuomalaisena, kuten FRIS asian ilmaisee.
”Ei voi syyttää syrjinnästä”
Wirberg perustelee kantaansa sillä, että kieli ei erikoisemmin eroa ruotsalaisten ruotsista. Hänen mukaansa ei ole myöskään syytä syyttää ruotsalaisia suomenruotsalaisten syrjimisestä.
Eurooppaneuvoston mukaan perusteet vähemmistöasemalle saattavat kuitenkin toteutua, vaikkei ryhmällä olisikaan omaa kieltä. Oma kulttuuri, uskonto ja perinteet luetaan nekin kriteereiksi.
– On toki kulttuurieroja suomalaisten ja suomenruotsalaisten välillä, kuten suomalaisten ja ruotsalaistenkin välillä. Mutta en ymmärrä, että olisi kulttuurieroja kirjallisuudessa, taiteessa, musiikissa ja teatterissa, jotka jotenkin hyötyisivät vähemmistöasemasta. Voihan hakea tukea kulttuurintekijänä Ruotsissa.
Keskustelu jatkuu
SVT Uutisten facebook-sivulla asia on herättänyt vilkasta keskustelua puolesta ja vastaan. Vastustajien mielestä kulttuurieroja ei ole tarpeeksi oikeuttamaan vähemmistöasemaa. Jos asema myönnettäisiin suomenruotsalaisille, voitaisiin se joidenkin keskustelijoiden mielestä antaa myös Ruotsin eestiläisille.
Vähemistöaseman kannattajat taas eivät koe sopivansa olemassa oleviin kategorioihin – ruotsalaisiin tai ruotsinsuomalaisiin. Joitakin koko keskustelu kummastuttaa.
