Makedonia-yhdistyksen tiloissa järjestetty nuorisodisko alkoi palaa, kun neljä poikaa sytyttivät paperiroskat tuleen varauloskäynnin luona. Seurakuntapappina toiminut Anne Liisasdotter hälytettiin seuraavana päivänä kertomaan palossa menehtyneiden omaisille tilanteesta.

– Seurakuntakotiin oli kerääntynyt paljon ihmisiä ja etsimme yhdessä poliisin kanssa omaiset, joille jouduimme kertomaan, että heidän lapsensa oli kuollut. Muistan, että ihmiset olivat vihaisia, shokissa, huusivat, itkivät ja halasivat toisiaan.

Vain 150 henkilölle tarkoitetussa tilassa oli palon hetkellä lähes 400 nuorta. Diskotila ei täyttänyt paloturvallisuudelle asetettuja vaatimuksia, eikä tilat vuokranneella yhdistyksellä ollut lupaa vuokrata tiloja eteenpäin.

Palo oli Ruotsin lähihistorian tuhoisin ja palon sytyttäneet pojat saivat kolmesta kahdeksaan vuoteen vankeutta muun muasta törkeästä murhapoltosta. Kun vähitellen paljastui, että palo oli tahallaan sytytetty ja että syylliset olivat taustaltaan maahanmuuttajia, tyrmistys ja suru oli suurta erityisesti Ruotsin maahanmuuttajapiireissä.

Anne Liisasdotterin mukaan tuolloin häntä hämmästytti kuitenkin ihmisten auttamisen halu.

– Olimme ihmeissämme siitä, että miten paljon hyviä ihmisiä Göteborgissa oli. Kaikki auttoivat omaisia, oli paljon ystävällisyyttä ja hyviä tekoja, jotka ihmiset tekivät ihan noin vain.