”Meille tuli Suomen pohjoisin uima-allas. Kaikki koululaiset saivat käydä uimakoulussa. Kylä täyttyi uusilla ihmisillä. Olin silloin14 vuotias. Koulut olivat täynnä uusia koululaisia. Erinäköisiä ihmisiä, eri murteella puhuvia. Ja niitä oli paljon, tulihan sinne kapiaisten perheetkin. Joka paikka oli täynnä uusia ihmisiä. Sodankylän väkiluku kasvoi puolella, jos ei enemmänkin.
Pamaus rikkoi ikkunan
Aluksi oli sotilasharjoituksia meidän puolukkamaallakin, eiikä sinne uskaltanut mennä puolukkaan. Joskus jämähti niin kovasti, että ikkunat helisivät ja äidin kukat tippuivat ikkunoilta. Kerran meni ikkuna pamauksesta rikkikin. Muistan, että äidillä paloi silloin pinna ja hän soitti kasarmille, että nyt on pienennettävä paukkuja. Eikä sen jälkeen talo enää tärissyt.
Silloin kun tuuli meille päin, kuului sotilaiden laulu kun he olivat menossa syömään.
Myöhästyin koulusta sotilaiden takia
Kun menin Sodankylän keskikouluun, jonne mennessä oli ylitettävä kasarmintie, tuli joskus sotilaita polkupyörällä pitkässä jonossa, eikä sillon ehtinyt kouluun ajoissa. Istuin tienpenkalla aukkoa odottamassa, jotta olisin päässyt pujahtamaan läpi.
Toinen haitta oli se, että meidän pellon päästä meni sotilaslatu Kommattivaaraan, jossa luultavasti oli sotilasharjoituksia. Sotaharjoitukset eivät haitanneet meitä, mutta se hiihtäjien määrä haittasi. Melkein kokonainen pataljoona peräkkäin.
Kaikilla sotilailla oli sotilaspukupakko. Sotilaat, jota sanoimme mokuiksi, vaihtuivat kaksi kertaa vuodessa, syksyllä ja keväällä. Kun sotilaat vaihtuivat, meillä oli koulussa oppilasjuhlat, joita sanottiin konvariksi. Sinne kutsuttiin uudet sotilaat. Olihan se mukava tanssia sotilaan kanssa.
Monet kapiaiset lumoutuivat Lapista ja sen rauhasta, eivätkä koskaan muuttanet takasin etelään. Ja monet sotilaat ovat muuttaneet Lappiin. Kasarmi antoi monelle sodankyläläiselle työtä.
Isä pelkäsi venäläisten pussailua
Minun isälläni oli taksiiyritys. Luultavasti kasarmilla kävi sillon venäläisiä korkeita armeijan miehiä. Isää pyydettiin usein kuskiksi. Isä kertoi, että muuten venäläiset ovat mukavia, mutta pussaavat niin paljon. Hän oli joskus kauhuissaan siitä.
Sodankylässä on varmasti monia, jotka muistavat paremmin pataljoonan tulon. Tukholmassa on ehkä sodankyläläisiä, jotka varmasti muistavat Sodankylän sotilaat.”